Pari sanaa Taralta

Olipas se operaatio! Minä luulin, että taas hampaita rassattaisiin, mutta nyt rassatiinkin silmää. Silmäluomen sisäpuolelle kasvoi joku röllykkä, jota äiti ensin luuli finniksi. Mutta se vain jatkoi kasvamistaan, joten äiti vei minua sitten näytettäväksi meidän omalle lääkäriasemalle.

Kasvain! Se olikin luomikasvain eikä mikään finni. Ja seuraavana päivänä olimme taas siellä lääkärissä, piikki niskaan ja uloslenkille. Minä jo luulin, että pääsin vähällä ja se oli vain rokotus, mutta mitä vielä. Nurkan takana rupesi jalat olemaan ihan lötkönä eikä ajatuskaan kulkenut. Ja kun sitä myöhemmin heräsin, minulla oli ämpäri päässä ja jalkakin oli ihan käyttökelvoton, kun siinä oli käärre. Kyllä taas pientä koiraa koeteltiin!

Kaksi viikoa jouduin sen ämpärin kanssa elämäään. Ei todellakaan huvittanut leikkiä sen kummemin Kauhealla kalkkunalla kuin Mikko Majavallakaan. Äitiä vähän pelotti, millainen siitä silmästä tulisi leikkauksen jälkeen, kun lääkäri kertoi, että luomea täytyisi poistaa meloinen viipale. Mutta taitava oli lääkäri, ihan hyvä silmäluomi siitä tuli, eikä kukaan edes huomaa, että siitä on pala pois. Mutta hyvä opetus oli tämän taas siitä, ettei kannata kauhean kauan odotella, jos jotain omituista ilmantuu.

Loppuihan se ämpäriaikakin joskus, ja elämä onkin hymyillyt sen jälkeen.

 

Teksti ja kuvat: Johanna Komulainen